Nerja maaliskuu 2025

Aamusta menimme merenrannalle kävelemään ja tarkoituksenani oli kahlata Välimeressä avojaloin. Mutta osoittautui et päivä oli tavattoman tuulinen ja hieman koleahko, lämpötilakin reilusti alle kaksikymmentä astetta. No enhän minä uskaltautunut riskeeramaan näin toipilaana. Tyydyimme siis kävelmään pitkin rantoja aamupäivällä. Senjälkeen pidimme pienen lepotauon ennen iltapäivän kävelyreissua lounaalle. Hostellista meni yllättäen sähköt kello yhden maissa, joten hyvinkin kannatti lähteä kävelylle vanhaan kaupunkiin. Nyt oli aika vihdoinkin nauttia raikkaat sangriat, tämän reissun ensimmäiset ja viimeiset samalla kertaa. Kuva: Aperitiivilla ihanalla terdellä Ja läksiäisiä vietimme sitten toisella terassilla tilaamalla pöydän koreaksi evästä. Kuva: lohiateria

Uskaltauduimme  leppoisalle ja pitkälle kaupunkikävelykierrokselle, koska eilinen muutaman tunnin kävely ei tuonut sen kummoisempaa takapakkia Outin sairaudesta toipumiseen.  Sää oli aivan erinomainen, suunnilleen 20 asteen kieppeillä ja mukava vilpoinen tuuli lehytteli. Just niinkun pitää olla.     Kuva: selfie  meistä vaihteeksi Kuva: yksi kivoista julkisivuista

Lähdimme kauniin aamun innostamina hankkimaan poikasille tuliasiksi peliasuja, ja muutenkin viettämään lämmintä lomapäivää Andalucian auringon alla. Nimittäin tuntui heti aamusta et nyt on kesä vihdoinkin aluillaan Nerjassa. Suuntasimme vanhaan kaupunkiin, reilun kilsan päähän majoituksestamme.  Ai että meitä onnisti, kun löysimme aika nopeasti poikasten peliasut, jotka oli Malagan joukkueen sinivalkoisissa väreissä. Eli päivän pakollinen osuus olikin tosi helpponakki, toisin kuin olin vähän pelännyt. Nimittäin kun olin vielä toipilas ja penisilliinikuurilla suhtauduin kovasti varovaisesti ajan viettoon kävelemällä.  Kuva: poikasten tuliais peliasut Käppäilimme nautiskellen ja välillä istuimme rantakahviloissa virvokkeella, kunnes oli lounasaika ja pääsimme itse asiaan. Nyt oli aika syödä molempien suuri herkku valkosipulikatkaravut, täällä ruokalistassa tarjolla alkuruokana nimellä Pil Pil Campas. Ja todellakin oli maukas ja kaunis annos, tosin aivan erilainen versio mihin ol...

Outi oli edelleen sairas ja suuntasi hostellimme kattoterassille leputtamaan kehoa ja odottelemaan josko antbiootit lopultakin pikkuhiljaa tehoaisivat ja yskä hellittäisi hieman. Mutta Veijo pääsi koeajamaan majoituspaikkamme tarjoamia sähköpyöriä ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana tarkoituksenaan bongata Nerjan muinainen vesijohto, akvedukti. Pyörä osoittautui vähän joponoloiseksi sähköllä varustetuksi kaupunkipyöräksi. Esimerkiksi satulatolppaa hän ei saanut lopulleen kiristetyksi, vaan se oli pudonnut useamman kerran ajon aikana alas. Hankalaa. Mutta tollanenkin pyörä helpotti kummasti hänen päivän bongausreissua. Kuva: Veijo puuhaa lähtöä fillariparkista Kuva: hostellimme pyöräpark Tähän tulee sitten Veijon reissun kuvasatoa!!!!!!!!

Tehtiinpä retki paikkurilla Espanjan kauneimpaan valkoiseen kaupunkiin, ja todellakin valkoisia kaupungeja tässä maassa on muitakin.  Ja kyllä oli silmälle karkkia tarjolla kun talssimme ympäriinsä ylös alas pikkuisia kujia. Matka täpötäydessä paikallisbussissa, jossa osa porukkaa joutui seisomaan, kesti noin parikymmentä minuuttia Nerjan bussiasemalta. Sekä meno että paluumatkalla meitä onnisti et saimme istumapaikat bussissa, joten sain leppoisasti ihailla maisemia myös matkan ajan.  Kuva: toinen toistaan upeanpia näkymiä Kuva: kaunista kaunista Päivä oli oikein onnistunut, kun kylä oli todella kaunis ja sää juuri sopivan lämmin suomalaisen hipiälle, ehkä jopa lähellä 20 astetta ja täydellisen aurinkoista. 

Lääkärin määräyksestä minä jäin lepäilemään jumalaisen kattoterssimme rauhaan. Suojaisessa paikkassa auringon lämmössä oli  ihanan kesäistä ja kivaa kuunnella äänikirjaa. Käytännössä ei mitään valittamista ollut.  Veijo lähti pitkälle kävelylle tutkimaan lähimaastoja aamupäivän ratoksi.  Hän käveli ensin alas rannalle ja sitten pitkin rantaa pohjoisen suuntaan rannan suuntaisesti. Eteen tuli mm. kovaa nousua, upeita näköaloja, ihania puutarhoja ja jopa pienehkö muinainen vesijohdon osa, akvedukti. Matkalla osui myös silmään upeita pyöräteitä, jotka oikein odottaa meitä fillaroimaan. Kuva: avedukti Itapäivällä kävimme jälleen rantabulevardin varrella syömässä myöhäisen lounaan. Päädyimme molemmat syömään päivän menun, joka käsitti tälläkertaa vihanneskeiton (sopa de dia), merellisen paellan ja jälkkäriksi crema de catalanan tai suklaakakkusen. 

Hah lopulta uskoin et nyt on haettava lääkäriltä lääkitystä, jotta toipuminen edistyy. Respan tyypeiltä saatiin puhelin numero josta voi soittaa apua. Mutta mamma mia, osoittautui et numero kyseessä oli Malagaan sairaalaan ambulanssikyydin tilaus. Ja tietenkään minun yleistila ei sairaalahoitoa vaatinu, vaan etsin Mapsin avulla asuinpaikkaamme läheltä yksityisen lääkäriaseman ja suuntasimme reilun kymmenen minsan kävelymatkan päähän yhdessä kävellen.  Kuva: lääkäriaseman kyltti??? Ihan pienen odottelun jälkeen nuorehko naislääkäri otti minut vastaan. Ja todellakin nyt hän myös tutki, sen lyhyen vastaanoton aikana hän otti minulta verenpaineen ja pulssin, happisaturaation, kunnteli keuhkot, katsoi kurkkuun ja teki influenssa-  ja koronatestit.  Diagnoosiksi hän kertoi bronkiitin, keuhkoputken tulehduksen ja antoi reseptin antibiootille. Kuvia: Veijon maisemakävelyltä????

Siirryimme oman huoneen sängyltä hostellimme kirjastoon viettämään aikaa ja odottelemaan josko tervehtyminen etenisi. On kyllä erittäin miellyttävä ja viihtyisä tila viettää aikaa, kun ulkonakin oli vielä aikas sateinen ja jopa kylmähkö keli. Veijo katseli läppäriltä ja Outi päivitteli vähän blogia. Tänään nyt riitti voimat sellaiseenkin. Kuva: Hostellimme viihtyisä kirjastohuone Iltapäivällä kävelimme taas rantabulevardille syömään La Barca nimiseen ravitolaan. Söin taas omeletin kun ei sen kummemin mikään ei puhutellut. Veijo taas päätyi syömään Arrabiata -pastan, joka vissiin ei ollut kovin innostava tällä kertaa.  Ilta oli aika kylmä, tuulinen ja sateinen ja niinpä oli kiva kölliä sängyllä toipumassa taudista.

Mutta onhan tää harmillista kun on ihana Nerjan kaupunki ympärillä ja ei voi oikein mitään tehdä. On vaan odotettava parantumista.  Kuumeillu ja heikko olo jatkui edelleen iltapäivästä. Siispä ei muuta kun lepoa, lepoa.

Kattoterassilla makoilimme aamupäivän, mutta eipä ne voinnit kummallakaan kohentunut isommin. Oli aika lämmintä ja leppoisaa löhöillä. Iltapäivällä laskeuduimme tuon n. 300-400 metriä rantakadulle syömään. Kohdalle osui  La Barca niminen ruokaravintola. Minä valitsin munakkaan, kun ajattelin et se menee helposti alas ja on ravitsevaa. Onnistunut valinta tilanteeseen nähden. Veijon valinta oli mereneläväkeitto, joka nähtävästi oli aivan täysosuma sen verran hän sitä kehui. Mutta samainen keitto innosti potilaat tilamaan valkoviinilasilliset. Kuva: Veijon erinomainen mereneläväsoppa Kipusimme kuntoomme nähden hurjan nousun kotipesälle, ja minusta kyllä tuntui et viimeisillä voimilla. Nooh, siinä sitten kämpillä rupesi juilimaan päästä oikein ikävällä tavalla ja vilunväristykset puistatti koko kroppaa. Kuumehan siinä nousi noin 38,5 asteeseen.  Oli aika ikävä yö, mutta aamulla lämpö oli taas pikkasen alle 37 astetta.

Aivan upea ja jopa hitusen lämminkin aurinkoinen päivä. Meidän porukassa vaan ei oikein irronut mitään voimaa viettää mukavaa loma päivää.  Eli edellinen päivänä ainakin minä sain hieman kylmää merenrantakävelyllä kun tauti alkoi illalla jo kovasti pahenemaan. Päädyimme siis viettämään kotipäivää, osin huoneessa, mutta myös pitkät pätkät upealla kattoterassilla. Kuvia terdeltä???? Joo voisihan ne olosuhteet olla huonommatkin sairastellessa.

Ihana aurinkoinen aamu, ja mikään ei pidätelly meitä lähtemästä merenrantoja pitkin seikkailemaan. Kunto tuntui molemmilla olevan jossain määrin kohtalainen lähtiessä, mutta tiedettiin ja tiedostettiin et toipilaita ollaan. Käppäiltiin ihan tuulista kaunista merenrantaa pitkin viihtyisälle piazzalle. Piazzalla etsimme viihtyisän, aurinkoisen ja suojaisan kahvilan istahtamista varten. Veijo otti capuccinon ja Outi appelsiinimehun, joiden kanssa istuimme hyvän tovin ja nautimme kevätauringosta,ihmisvilinän  katselemisesta ja lomatunnelmasta. Kuva: toipilaat piazzalla auringolla Lähdimme vanhankaupungin kujien kautta hissuksiin palailemaan kohti omaa hostellia. Matkalla innostuimme molemmat ostamaan  toppaliivit, mikä kertonee hieman sääolosuhteista täällä. Elikkäs kylmää piisaa. Toppaliivien oston jälkeen pujahdimme läheiseen Pinokkio -nimisen ja ruokaravintolaan syömään erittäin maukkaan pizzan puoliksi. Kuva: lounaspaikkamme symboli Pinokkio

Hotellin aamupala on jokseenkin kattava, vaikka joku voisi valittaa puuro puuttuu. Mutta vatsansa saa oikein mukavasti täyteen. On  myslit, murot, hillot, jugurtit, hedelmät, kananmunat, leikkeleet leivät ja tietty kahvit ja teet. Kyllä on hyvä täysin vatsoin ponnistaa päivän touhuihin. Kuva: eka aamun aamupalan alkaessa Kuva: eka aamun aamupalan päättyesä Aamiaisen jälkeen lepäilimme rauhassa vielä huoneessa kunnes sade taukosi ja aurinko pääsi vallalle. Lähdimme kävelylle kohti Balcon de Europa -nimistä upeaa näköalapaikkaa ja aurinko jopa lämmitti ihanasti. Kadulla tapasimme suomalaisen pariskunnan, joka asusti talveaan täällä. He neuvoivat meille kivan rantareitin, jonka varrella oli  vielä toinen pienempi näköalapaikka sekä kivannäköisiä pikkukatuja, joten hylkäsimme mapsin rouvan ohjeet välittömästi. Takuulla oli mapsin rouvan reittivalintaa parempi reitti.  Kuva: suomalainen Nerjassa  talvehtiva pariskunta Kuva: ihania näkymiä rantareitillä Kuva: ihania näkymi...

Mutta joo, kotona soi tosiaan herätyskello kolmelta ja neljältä lähdimme kentälle. Pikkuisen rankka aloitus etenkin kun olimme vielä molemmat vähän influenssan kourissa ja vasta toipumassa. Matka meni ongelmitta ja olimme hyvissä ajoin yhden maissa paikallista aikaa perillä. Tosin molemmat taisi taas vähän sairastua pikkusen lisää, yskittiin ja oltiin ihan puhki. Kuva: Lomakotimme julkisivu Majotuimme Mb Hostels Premium Ecoon suht lähelle merenrantaan, parvekeelta on jopa merinäköala. Majoitus osoittaui oikein siistiksi ja viihtyisäksi täysin odotusten mukaiseksi. Miljöö on rauhallinen ja kiva sekä pienen kävely matkan päässä on kaikkea mukavaa, parikin upeeta näköalapaikkaa, ravintoloita eikä se Nerjan vanha kaupunkikaan ole kohtuuttoman pitkän kävelymatkan takana. Huone ei ollut valmis, mutta saimme respaan matkalukut ja lähdimme etsimään rannan suunnalta lounaspaikkaa ja syömistä. Päädyimme pienessä tihkusateessa rantaravintola Bruxelleriin syömään lämmittävät pasta-annokset oluiden...